..huh mikä aamu!
Pääosin aamut sujuu mukavasti. Lapset ovat omatoimisia ja asiat sujuu. Ja on rauhallista,niin rauhallista kuin isolla porukalla voi olla :)
Mutta nyt on kyllä muutama rankka aamu takana.
Varsinaisesti ei tule kiire,mutta jotenkin itse tulee "luotua" kiireinen tunnelma,kun kelloa pitää kytätä että koska pitää alkaa pukemaan,koska pitää lähteä kävelemään eskariin,kauanko aikaa...ja siinä se on,valmis paketti. Aamukaaos.
Pikkueteinen muuttuu sota-alueeksi. Ja se todellakin tuntuu pieneltä. Kaikkia ärsyttää.
Koululaiset ovat kyllä reippaita ja omatoimisia. Mutta pienten kanssa tuo aamulla lähteminen on välillä haastavaa. Tuntuu että välillä menee eniten energiaa kun kiljutaan kilpaa eteisessä. Kun viimein päästään liikenteeseen niin huomaan että olen itselleni pukenut todella likaisen takin!! Voi hitto! Enää ei ole aikaa vaihtaa,joten antaa olla.
Mutta olipa ihana huomata että oli muitakin äitejä päiväkodilla,joilla ei ollut paras mahdollinen aamu. Muutama sana vaihdettiin asiasta ja olo helpotti heti. Ja asialle pystyi jo nauramaan. Vertaistuki on paras tuki.
Niin ja kyllähän se niin on että jos aamulla itse on huonolla tuulella niin sitten on myös lapsetkin. Tai jos lapsia väsyttää ja kiukuttaa,niin sitten huomaa että jossain vaiheessa alkaa myös äitiä ärsyttää. Pyrin siihen,että pitää pysyä rauhallisena vaikka kuinka lapsi kiukuttelisi,mutta aina se ei vaan onnistu ja sitten huomaa että kiukuttelee yhdessä lapsen kanssa :D
Mutta onnea on..että aina tulee uusi päivä ja uusi aamu ja virheistä oppii ♥
meillä aamu-lähtöjä ei ole,kun isommat vievät koulu-matkallaan eskarilaisen.Mutt päivällä,laiska äitee hakee eskarilaisen sit kotia autolla,vaikkei matka kummoinen olisikaan...On se semmosta säheltämistä,vaikka kuinka illalla laittas kaikki aamua varten valmiiksi.
VastaaPoistaOlen oppilaille hyvin usein sanonut, että KUKAAN meistä ei ole täydellinen ja MINÄ olen siitä täydellinen esimerkki :) Aikuisellekin sattuu kömmähdyksiä ja aikuinenkin tekee välillä virhearvioita ja toimii jollakin lailla hölmösti.
VastaaPoistaRiittää, kunhan yrittää parhaansa ja itse ainakin pyrin siihen, että mikäli teen virheen, niin myönnän sen ja pyydän lapselta/nuorelta anteeksi. Oma esimerkki on paras malli. Maailma ei kaadu yhteen virheeseen tai vahinkoon, mutta tottakai siitä täytyy myös itsellä kantaa vastuu.
Mukavaa perjantaita ja viikonloppua koko perheelle!
Samaa mieltä. Minä myös myönnän virheeni ja pyydän anteeksi. Se on hyvin tärkeää. :) Mukavaa viikonloppua!
Poista