Elämä on kuin vuoristorata. Paljon mahtuu elämään,onnea ja vastoinkäymisiä. Mutta sitä parasta onnea yleensä ovat ne pienen pienet elämän asiat ♥
perjantai 27. helmikuuta 2015
keskiviikko 25. helmikuuta 2015
lauantai 21. helmikuuta 2015
En kuuntele
Mitä tekee uhmaikäinen jota on useamman kerran kielletty menemästä yläkertaan. (Isommilla oli kavereita ja Wilman oli tarkoitus leikkiä alakerrassa.)
No,lähtee se lähtee kävelemään yläkertaan,mutta ensin laittoi sormet korviin!
Revettiin kyllä niin nauramaan!! Huvittava näky. Ja onhan se totta,että kun korvat on tukittu sormilla,niin sinne ylös voi mennä koska ei kuule kieltoa. :D
perjantai 20. helmikuuta 2015
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
torstai 12. helmikuuta 2015
Pieni hetki
Eilen tuli pieni rauhallinen hetki.
(Ennen sitä yksi ärtynyt lapsi ja yksi erittäin vilkas lapsi.)
Laitoin Wilman meidän sängylle päiväunille.
Eemelin piti myös levätä,mutta ei tuo pieni vilkas poika pysynyt aloillaan.
Wilma nukahti heti ja ihmettelinkin hieman asiaa. Mutta oli niin mukava katsoa pientä nukkuvaa lasta. Ja sitten Eemelikin rauhoittui sohvalle katselemaan kirjaa.
Eemelin antibiootit alkoivat tehota hyvin. Kuume ei ole enää noussut ja vointi on erittäin hyvä. (Vauhtia riittää vaikka muille jakaa. Tuntuu että ei ole hetkeäkään paikoillaan tai hiljaa.) Keuhkokuvista varmistui keuhkokuume.
Mutta kyllä siihen Wilman nukkumiseen löytyi syy. Kuume.
Wilmahan kuumeili viime viikolla,mutta ehti olla jo useamman päivän kuumeeton.
Tänään oli Eemelillä tulehdusarvojen kontrolli. (Laskussa oli.) Ja ihana hoitaja otti myös Wilmalta tulehdusarvon. Se oli koholla. Myös ihana lääkäri tuli käymään,vaikka ei meillä ollut aikaa varattuna. Nyt on sitten lääkekuuri korvatulehdukseen. Olen niin iloinen ja kiitollinen että saatiin Wilma tutkittua samalla käynnillä. Siitä oli iso apu tähän viikkoon.
Isommat ovat tehneet läksyjä reippaana. Ja pienille on alkanut ruoka maistua. Ehkä voi kuulostaa pieniltä jutuilta,mutta niistä minä iloitsen tänään. Ja toivon mielessäni,että kuumemittari jää taka-alalle. Se voisi vaikka pölyyntyä kaapissa ensi syksyyn.
(Ennen sitä yksi ärtynyt lapsi ja yksi erittäin vilkas lapsi.)
Laitoin Wilman meidän sängylle päiväunille.
Eemelin piti myös levätä,mutta ei tuo pieni vilkas poika pysynyt aloillaan.
Wilma nukahti heti ja ihmettelinkin hieman asiaa. Mutta oli niin mukava katsoa pientä nukkuvaa lasta. Ja sitten Eemelikin rauhoittui sohvalle katselemaan kirjaa.
Eemelin antibiootit alkoivat tehota hyvin. Kuume ei ole enää noussut ja vointi on erittäin hyvä. (Vauhtia riittää vaikka muille jakaa. Tuntuu että ei ole hetkeäkään paikoillaan tai hiljaa.) Keuhkokuvista varmistui keuhkokuume.
Mutta kyllä siihen Wilman nukkumiseen löytyi syy. Kuume.
Wilmahan kuumeili viime viikolla,mutta ehti olla jo useamman päivän kuumeeton.
Tänään oli Eemelillä tulehdusarvojen kontrolli. (Laskussa oli.) Ja ihana hoitaja otti myös Wilmalta tulehdusarvon. Se oli koholla. Myös ihana lääkäri tuli käymään,vaikka ei meillä ollut aikaa varattuna. Nyt on sitten lääkekuuri korvatulehdukseen. Olen niin iloinen ja kiitollinen että saatiin Wilma tutkittua samalla käynnillä. Siitä oli iso apu tähän viikkoon.
Isommat ovat tehneet läksyjä reippaana. Ja pienille on alkanut ruoka maistua. Ehkä voi kuulostaa pieniltä jutuilta,mutta niistä minä iloitsen tänään. Ja toivon mielessäni,että kuumemittari jää taka-alalle. Se voisi vaikka pölyyntyä kaapissa ensi syksyyn.
tiistai 10. helmikuuta 2015
Kuumetta,kuumetta
Pahoittelen,tällä hetkellä blogi täyttyy sairaskertomuksista.
Mutta se nyt vaan on ollut meidän arkea jo useamman viikon.
Tosi,tosi tylsää. Mutta eipä tälle mitään voi.
Tänään taas yksi raskas lääkärireissu takana.
Sieltä lähtiessä muutama resepti taskussa.
"...kolme kertaa päivässä 7 vuorokauden ajan keuhkokuume epäilyyn..."
Voi pientä Eemeliä. Aika kipeä on.
Mutta se nyt vaan on ollut meidän arkea jo useamman viikon.
Tosi,tosi tylsää. Mutta eipä tälle mitään voi.
Tänään taas yksi raskas lääkärireissu takana.
Sieltä lähtiessä muutama resepti taskussa.
"...kolme kertaa päivässä 7 vuorokauden ajan keuhkokuume epäilyyn..."
Voi pientä Eemeliä. Aika kipeä on.
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
Sunnuntai
Perjantaina hetken iloitsin,kun kukaan ei ollut kipeä.
Mutta juuri ennen kerhon alkua huomasin että Eemelillä oli kuumetta. Ei sitä tervettä hetkeä kauan kestänyt.
Lauantaina illalla,kuume nousi Aliisalle.
Kohta kuumetauti on kiertänyt koko perheen.
Yskimistä kuuluu ensimmäisenä aamulla ja yskimiseen se päivä myös päättyy.
Harmittaa,kun on ollut hienoja talvipäiviä,eikä me olla päästy aikoihin koko porukka yhdessä ulos.
Mutta onneksi aina joku on ollut terveenä ja on päässyt ulos leikkimään,luistelemaan ja hiihtämään.
Tykkään kovasti kun Venla ja Oona ovat käyneet kavereiden kanssa luistelemassa ja hiihtämässä.
Ja ilahduin kun Ronja oli yökyläilemässä kaverilla.
Wilmaa ei paljon sairastelut haittaa,se kyllä keksii tekemistä.
torstai 5. helmikuuta 2015
tiistai 3. helmikuuta 2015
Parempia päiviä odotellessa
Tämä sairastelu alkaa jo väsyttämään. Kyllä,valitan. Ja valitan. Vaikka ei kai se mitään auta. Mutta joskus sairastelut ottaa vaan niin koville. Koko arki on sekaisin.
Lääkekuuri yli puolen välin. Kuume poissa ja yskä alkaa helpottaa. (keuhkoputkentulehdus) Puhun siis itsestäni. Antibiootit taitaa aiheuttaa pahoinvointia,olo on jotenkin huono. Mutta tauti on voitonpuolelle. Pitkään sitä kestikin.
Ronja ja Venla ovat olleet useamman päivän kuumeettomia ja koulussa. Mutta tänään...
...ensin nousi lämpöä Ronjalle ja korva tuli kipeäksi. Ja ehkä poskiontelotkin oireilee. Aamusta soitto terv.keskukseen.
Illemmalla kesken hiihdon sisälle tuli Venla,paleli ja huimasi. Lämpöä noussut uudelleen.
Oona kuumeilee edelleen. Aamusta lämpöä ja illalla nousi korkeampi kuume.
Iltaa kohden Wilma jotenkin hiljeni. Ei vastustanut rasvausta,eikä hammaspesua. Kuumetta.
Muutama on taudin vielä välttänyt,mutta osa menee uusintakierrosta.
Kuumetta,yskää,kurkkukipua,pääkipua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)