Sattuu ja tapahtuu

Eilinen nukkumaanmeno todellakin venähti. Pääsin nukkumaan kahden jälkeen. Lysähdin sängylle farkut päällä ja nukuin yön todella huonosti,jatkuvasti heräillen ja tarkastaen. Tarkastaen Eemelin hengitystä.

Eemeli tuli uudelleen kipeäksi. Yskää ja kurkkukipua,illalla pieni lämpö. Eemeli väsähti sohvalle alkuillasta. Herättelin kuitenkin vielä iltatoimille,että näin Eemelin voinnin. Nukahti myöhemmin uudelleen.

Juuri kun olin menossa itse nukkumaan,niin kiinnitin huomion Eemelin hengitykseen. Eemeli nukkui meidän sängyllä ilman paitaa. Hengitti tiheään ja hengitys oli kovin työlästä. Lähdettiin päivystykseen. Höyryhengityksellä lääkettä pariin kertaan kunnes keuhkot kuulostivat paremmalta. Astmaan viittaavia ääniä sieltä kuului ja Eemelillä on astmaepäily. Kotona on käytetty avaavaa ja hoitavaa lääkettä.

Kahden jälkeen oltiin kotona. Enhän mä uskaltanut nukkua,kun lääkäri käski seuraan tilannetta ja tulee uudelleen jos jatkuu. Aamulla käytiin uudelleen tarkastuttaan hengitys ja se olikin jo parempi.

Päivällä kävin penkomassa välikausivaatteita varastosta ja laitoin talvivaatteita pesuun. Otin Eemelin hetkeksi ulos kun aurinko lämmitti pihaa. Ei mennyt kauaa kun Eemelin kasvot näytti oudoilta,ylähuuli oli turvonnut!! Eikä ollut satuttanut sitä mihinkään. Taas yskitti ja oli tukkoinen. Tajusin että kyse on allergiareaktiosta. Luultavasti leppä. Allergialääkettä ja avaavaa lääkettä että henki kulkee. Soitin neuvoja mitä teen,voiko kurkkukin turvota?

Seurailua ja jos pahenee niin lääkäriin. Tosin puhelimessa epäilivät että on satuttanut sen johonkin ja käskivät vaan laittaa kylmää ja särkylääkettä. Mutta onneksi tein oman vaiston mukaan ja allergialääke laski turvotuksen nopeasti.

Ei voi sanoin kuvailla kuinka stressaavaa on kun yötä päivää seuraa että kulkeeko henki riittävän hyvin ja koska riittää kotilääkitys ja koska on lähdettävä lääkäriin. Oli ihan liikaa yhdelle päivälle. Ruoka-ajat ja kaikki meni sekaisin. Iltapäivän ruuan tilasin kotiinkuljetuksena.

Kun alkoi viimein tilanne illalla rauhoittua niin Aliisa juoksi sisälle itkien: "Molempiin korviin sattuu kamalasti!!!" Yksi lääkärireissu lisää.

Että sellainen päivä.

Joko pian saa mennä nukkumaan?