sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

5.00

Herättiin Ronjan kanssa ja keitettiin kahvit.
Oli kylmä,sytytin takan.

Kuudelta auto tuli pihaan.
Ronja lähti kaverin ja hänen perheensä kanssa päiväksi Viroon.

Aluksi ajattelin mennä takaisin nukkumaan.
Mutta sitten löysinkin itseni kodinhoitohuoneesta,jatkoin eilen aloitettua pyykinpesua.

Toinen kuppi kahvia ja tietokoneelle.

6.20 alkoi kuulua yläkerrasta ääniä. Osa tytöistä aloitti leikit. Valo saa ihmeitä aikaan,pitkään aikaan kukaan ei ole näin aikaisin herännyt leikkimään.

Voi kun ne leikkisi mahdollisimman pitkään riitelemättä. Eilen oli jo aamusta sellaiset tappelut yläkerrassa,että meillä peruttiin karkkipäivä.

Välillä on kausia kun lapset riitelevät enemmän,riidat alkaa pienistä asioista,mutta niistä riidellään niin isosti ja äänekkäästi. Silloin kun lasten riitely ja kiukuttelu ärsyttää,niin aikuisena pitäisi kuitenkin yrittää muistaa että he ovat vasta lapsia,opettelevat ja harjoittelevat elämää. Mutta silti,kyllä se riitely saa välillä savun nousemaan korvista. Onneksi vastapainona on myös niitä aikoja kun asiat sujuvat oikein erinomaisen hyvin,lapset leikkivät sovussa,auttavat toisiaan,pitävät toistensa puolia,kannustavat ja kehuvat. Ja aikoja kun lasten riitely ei ärsytä äitiä,eikä se savu nouse korvista.

Ja kyllä myös meillä jokaisella aikuisella on vielä opittavaa elämästä.
 




1 kommentti:

Sivun näyttöjä yhteensä