Odotusta

Kyllä odottavan aika on pitkä,kun itse joutuu odottamaan jotain niin taas kerran ymmärtää paremmin miksi lasten on niin vaikeaa odottaa,kun ei tämä odottaminen mitään herkkua aikuisellekaan ole. Onneksi kotona vilinää riittää,niin ei tylsää hetkeä ehdi tulla ja viikko kyllä vierähtää vauhdilla.

Joka ilta supistelee,välillä muutaman minuutin välein ja välillä vähemmän ja enemmän kipeästi. Ja askel on päivä päivältä lyhyempi. Mutta silti tiedän että jos ehdin kellosta seurata supistusten väliä niin ei ole synnytys alkanut. Kun se alkaa,niin silloin ei kelloja tarvita eikä ehdi edes kelloa vilkaista,jostain sen vaan taas sitten tietää :)

Ihanaa kun aurinko taas näyttäytyy,ihan sopivan lämmin ilma. Loman ensimmäiset päivät olivat sateisia ja synkkiä ja sekös ärsytti kaikkia ja väsytti,voi sitä kiukun määrää! Jotain kivaa niistäkin päivistä onneksi löytyi,Ronja oli yökylässä ystävällä ja pienet pääsivät ennen iltasuihkua juoksemaan vesisateeseen uikkareilla :)

Ja nyt laiskan äidin lounasta :D rullakebabia kaikille!!